Kirjoittaja Gunnar Pettersson on eläkkeellä oleva suomenruotsalainen toimittaja. Kirjoittaja pitää kiinni oikeudestaan muuttaa, korjata, kehitellä ja parantaa omia kirjoituksiaan uuden ja paremman tiedon ja kypsemmän näkemuksen mukaisiksi siitä erikseen mainitsematta.
Oikaisu- ja vastinepyynnöt pyydetään tekemään blogin kommenttitoiminnolla. Kommentit on moderoitu ja niitä julkaistaan toimitusaikataulun puitteissa.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Yhteispohjoismainen saamelaissopimus



11.4.2013

Keskustelu heimo- ja alkuperäiskansoja koskevan  ILO-sopimus numero 169:n ratifioinnista on Suomessa viime aikoina ollut intensiivistä ja kiivastakin. Se on peittänyt alleen toisen hankkeen, jota sitäkin on ILO-sopimuksen ratifioinnin tavoin rakennettu pystyyn kuin Iisakin kirkkoa. Tämän hanke on Pohjoismainen saamelaissopimus.

Sopimusluonnosta valmisteleva yhteispohjoismainen työryhmä nimitettiin vuonna 2002.  Sopimus ei nimeltä mainiten näyttäisi sisältyvän nykyiseen hallitusohjelmaan, mutta hanke on vireillä, ja sopimus on tarkoitus saada aikaiseksi noin neljän vuoden sisällä.

ILO-sopimus saattaa muun muassa siihen liittyvän lappalaisten syrjinnän takia olla miina, johon useat poliitikot ovat menossa, varsinkin Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen luketuvat. ILO-sopimukseen verrattuna Pohjoismainen saamelaissopimus saattaa kuitenkin olla varsinainen yhteiskunnallinen pommi, johon verrattuna ILO-sopimus on lähinnä sytytyspanos. Kun lukee saamelaissopimuksen luonnoksen tarkoin, siitä alkaa hahmottua vähintään mielenkiintoisia asioita. Lukija saa antaa anteeksi että olen päästänyt mielikuvitukseni valloilleen. Jos sopimukseen ei liity ongelmia, se kestää tällaisenkin tarkastelun. Tosin en ole ainoa Suomessa joka on katsonut että sopimus ei luonnoksen perusteella istu kaikilta osiltaan Suomen lainsäädäntöön.

Luonnos Pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi on ollut lausuntokierroksella, ja lausuntotiivistelmä samoin kuin luonnos kokonaisuudessaan löytyy suomen-, ruotsin- ja saamenkielisenä oikeusministeriön sivuilta. saamelaisasiathan kuuluvat Suomessa oikeusministeriölle, jota tällä hetkellä johtaa oikeusministeri Anna-Maj Henriksson (Ruotsalainen kansanpuolue).

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (Ruotsalainen kansanpuolue) näkyy suhtautuvan sopimuksen eri määräyksiin ehkä kaikkein myönteisimmin, kilpaillen tässä Saamelaiskäräjien kanssa. Kaikkein kriittisin tuntuisi olevan Rovaniemen käräjäoikeus jonka lausunnon useaan sopimuskohtaan voisi kevyesti karrikoiden ilmaista ”Tokkopa tämä on Suomen lakien mukaan mahdollista”.

Lausuntojen kokonaisuutta leimaa kuitenkin jonkinlainen hyväuskoinen passiivisuus, jonka täytynee perustua siihen että lausunnonantajat näkevät sopimuksen aivan liian suuressa määrin jonakin staattisena asiana; sopimus tulee voimaan ja sen kanssa sitten eletään. Ruotsin kielessä käytettäsiin sanaa "aningslöshet".

Kyseessä on kuitenkin paljon suurempi hanke kuin pelkkä saamelaisten etujen turvaaminen kussakin sopimusvaltiossa ja pyrkimys sopimusvaltioiden saamelaispolitiikan yhtenäistämiseen. Itse asiassa sopimuksesta voi lukea saamelaisen valtiomuodostelman synnyttämishankkeen.

Sopimus on vasta alku, se on vipusin ja ponnahduslauta tulevalle kehitykselle, ja siihen olisi suhtauduttava sellaisena. Autonomia- ja valtionrakennushankkeet on nähtävä pitkässä aikaperspektiivissä. Nykyiset tapahtumat ja esimerkiksi valtiollista ulottuvuutta omaavat asiakirjat on osattava heijastaa tulevaisuuteen, on osattava ikään kuin nähdä käsikirjoitus niissäkin tapauksissa joissa kukaan henkilö tai mikään ryhmä ole sellaista edes ajatellut sati laatinut. On osattava luoda kuva siitä mikä on kehkeytymässä; analyysi, vaihtoehtoiset skenaariot ja visiot, ja annettava niiden ohjata tämän päivän toimintaa.

Tarkastelen seuraavassa eräitä sopimusluonnoksen kohtia tässä valossa.

Luonnoksen 3. artikla on otsikoitu ”Itsemääräämisoikeus”. Se kuuluu näin:

Saamelaisilla on kansana itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden sääntöjen ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.  Niin pitkälle kuin näistä säännöistä ja määräyksistä seuraa, saamelaisilla on oikeus itse päättää taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kehityksestään ja omia tarkoituksiaan varten itse määrätä luonnonvaroistaan.

Oireellista on, että ”Itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaan” hakee valtiollisen tason oikeutusperustetta nimenomaan kansainvälisestä oikeudesta, ei esimerkiksi  YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimuksista tai ILO-sopimuksesta 169. Suomen Saamelaiskäräjätkin on luotu lain mukaan toimimaan kulttuuri-itsehallinnon elimenä, mutta se on itse laajentanut toimivaltaansa tästä. Samalla tavalla on odotettavissa, että Saamelaissopimuksen suomia uusia mahdollisuuksia hyödynnetään sitä tulkinnassa ja käytännössä maksimaalisesti laajentaen, myös yli sen mitä tekstissä sanotaan.

5  artiklan mukaan

Valtioiden tämän sopimuksen mukaiset velvollisuudet koskevat kaikkia valtiollisia
toimielimiä valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Myös muita julkisen hallinnon ja julkisen toiminnan toimielimiä koskevat nämä velvollisuudet.
Sama koskee yksityisoikeudellisia oikeussubjekteja silloin, kun ne käyttävät julkista
valtaa tai hoitavat muita julkisia tehtäviä.

Tätä sopimusta sovellettaessa saamelaiskäräjiä ja muita saamelaistoimielimiä, riippumatta niiden kansallisen tai kansainvälisenoikeuden mukaisesta asemasta, ei pidetä valtioon kuuluvina paitsi milloin ne käyttävät julkista valtaa.

Tässä saamelaiselimet, olivatpa ne kansallisia tai ylikansallisia, nostetaan kansallisten valtiollisten ja muitten julkishallinnollisten elinten yläpuolelle, paikalliselta tasolta valtakunnalliselle tasolle asti, rajoittaen kansallisvaltion suvereniteettia kaikilla tasoilla. Kohdassa 2 saamelaiselimet irroitetaan kansallisista valtioelimistä niin että niiden kaksoisstatus etujärjestönä ja viranomaisena tulisi vahvistetuksi.

10 artiklassa, Oikeussääntöjen harmonisointi, todetaan

Valtioiden tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa edistää saamelaisten yli valtionrajojen suuntautuvan toiminnan kannalta merkityksellisen lainsäädännön ja
muun sääntelyn jatkuvaa harmonisointia.


Tähän sisältyy ajatus saamelaisen valtiomuodostelman asteittaisesta konsolidoinnista saamelaisia koskevan lainsäädännön harmonisoinnin kautta..

13 artikla Saamelaissymbolit

Valtioiden tulee kunnioittaa saamelaisten oikeutta määrätä saamen lipun ja muiden
saamelaisten kansallisten symbolien käytöstä. Valtioiden tulee lisäksi yhteistyössä
saamelaiskäräjien kanssa edistää saamelaissymbolien näkyväksi tekemistä sellaisella tavalla, joka viittaa saamelaisten asemaan omana kansanaan kolmessa sopimusvaltiossa

Tässä toistuva ”Saamelaisten asema oma kansanaan kolmessa sopimusvaltiossa” viittaa sekin saamelaiseen valtiomuodostelman, joka etenee autonomian kautta kansallisvaltion muodostamiseen. Myös 14 artiklassa mainitaan nimenomaan saamelaisten itsehallinto.
15. artiklassa saamelaisten oikeus päättää itsenäisesti tietyistä asioista johdetaan kansainvälisen oikeuden periaatteista, mikä tarkoittanee kansan oikeuttaa päättä omista asioistaan.

20 artiklan mukaan sopimusvaltioiden saamelaiskäräjät voivat muodostaa yhteisiä organisaatioita, joille valtioiden tulisi siirtää julkista valtaa.


Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi tähdentää, että saamelaiset ovat oma kansa kolmessa sopimusvaltiossa, seuraava looginen askel on, että näiden kolmen valtioiden saamelaiskäräjät alkavat pitää yhteisistuntoja.

Kun kerran ollaan oma kansa, tämän mahdollisuuden epääminen sotisi kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteita vastaan. Yhteisille kokouksille ei myöskään ole estettä sopimusluonnoksessa. Jos kansalliset lait asettavat tässä suhteessa esteitä, ne eivät ole ylipääsemättömiä. Saamelaisparlamentit voivat vaikkapa kokoontua yhteisille neuvottelupäiville tai kongressiin jossa asioista keskustellaan ja miksipä ei myöskin äänestetä siitä mikä tulee konferenssin suositukseksi kussakin asiassa. Tämän jälkeen kunkin maan saamelaiskäräjät ratifioivat yhteisen kokouksen suositukset, ja niin saamen kansalla on oma liittovaltion kongressinsa.

Tämä ei suinkaan ole pelkkää allekirjoittaneen mielikuvitusta. Samoja ajatuksia löytyy vaikkapa täältä.


* * *

Silmiinpistävä piirre sopimusluonnoksessa on, että samalla kun saamelaiset haluavat saavuttaa mahdollisimman suuren itsehallinnon asteen, ja jopa oikeuden verottaa muita luonnon käytöstä, he eivät ainoastaan tyydy vaan vaativat saada jäädä taloudelliseen klienttisuhteeseen kansallisiin valtioihinsa nähden. Enemmän kuin yhdessä kohdassa sopimusluonnosta vaaditaan, että valtion on osoitettava varoja tämän tai tuon saamelaisen asian hoitamiseen ja turvaamiseen.

* * *

En tietenkään sano, että saamelaisia pitäisi vastustaa, sortamisesta puhumattakaan. Sanon vain, että nyt on oikea aika muodostaa kanta tähän valtiohankkeeseen. Jos hyväksymme sen, ja se on yksi vaihtoehto, voimme ehkä saman tien tai viimeistään ehkä kymmenen vuoden päästä kun saamelaista autonomiaa on ensin rakenneltu ja harjoiteltu, lähteä edistämään Sápmin valtion syntyä. Miksi vastustaa, jos se nähdään oikeaksi, miksi ei saman tien edistää.

Saamenmaan rajat osoittava kartta löytyy Wikipediasta osoitteesta

Näyttäisi siltä että Ounas- ja Kemijoen välinen alue sisältyisi Sápmiin. Kartan mittakaavasta johtuen on vaikea tulkita, sisältyykö myös Rovaniemi uuteen valtioon, vai noudattaako raja jokien keskilinjaa. Nykyisessä Norjassa raja näyttäisi kulkevan Trondheiminvuonossa niin että Trondheimin kaupunki jäisi Norjalle. Pohjoisen Jäämeren rannikko ja Kuolan niemimaa sen eteläreunaa lukuun ottamatta liitettäisiin Sàpmiin, jolloin muun muassa Tromssa, Hammerfest, Vesisaari, Vuoreija ja Murmansk kuuluisivat Saamenmaahan. Sen sijaan Tornionjokilaakso ja Kuusamo eivät näyttäisi sisältyvän aluetoivomuksiin. Saattaahan olla, että Tornionjokilaaksoon kaavaillaan jossakin toista uutta valtiota, Meänmaata.

Saamenmaan karttoja löytyy paljonkin, ja rajat niissä vaihtelevat. Haluan korostaa, että tällä hetkellä mikään poliittinen ryhmä vaadi saamelaisille oikeutta alueelliseen eroamiseen, ja sopimusluonnoksen johdannossa sanotaan jopa että sopijapuolet ”haluavat, että saamelaiset elävät kansana näissä kolmessa valtiossa,” tarkoittaen että tämä tilanne jatkuisi myös vastedes. Mutta minä puhunkin tendenssistä, pyrkimyksistä ja asioiden loogisesta kehkeytymisestä. Ei ole ajateltava vain sitä askelta jonka on juuri ottamassa, on ajateltava mihin ollaan menossa tai joutumassa.

Ajatelkaamme siis eteenpäin. Sopivasti rajaten ja aatetta edelleen kehitellen Saamenmaa muodostaisi ei vain autonomisen varjovaltion vaan suvereenin valtion. Pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnoksen ja siitä annettujen lausuntojen perusteella valtiosta näyttäisi tulevan luonteeltaan poissulkevasti etninen, eli kansalaisoikeudet voisi saada vain syntyperäinen saamelainen tai tämän lapsi, mutta ei esimerkiksi saamelaisen ei-saamelainen puoliso.

Saamenmaan ei välttämättä ajaisi pois niitä alueellaan olevia asukkaita joille ei voitaisi antaa kansalaisoikeuksia. Nämä jäisivät kuitenkin siinä määrin oikeudettomiksi, että suurin osa heistä hakeutuisi todennäköisesti muualle vapaaehtoisesti.

Saamenmaa muistuttaisi eräiltä osin Israelia, josta uusi pohjoinen valtio voikin hakea oppeja sen ratkaisemiselle, kuka on juutalainen, tai tässä tapauksessa saamelainen. Odotettavissa voi olla myös muualla asuvien saamelaisten joukkomittainen paluu omille tai sukujensa synnyinseuduille. Näin uusi valtio saisi nopeasti sitä tietotaitoa jota valtion rakentaminen ja jokapäiväinen elämä vaatii.

Nuoret saamelaiset voisivat seurata nuorten juutalaisten esikuvaa, ja vierailla luvatussa maassaan oppimassa sen kieltä ja kulttuuria. Saamenmaassa nämä nuoret voisivat solmia kontakteja myös eri puolilta maailmaa tuleviin innokkaisiin ei-saamelaisiin, jotka tulisivat sinne vapaaehtoistöihin vaikkapa poro- tai kalastuskibbuzzeille. Muistammehan, että Sápmissa nämä kollektiivit omistaa lapinkylä. Useimmat muistanevat myös Iriadamant-intiaanien uljaan heimon. Oikeille saamelaisille tuskin olisi haittaa vaan ennemminkin etu siitä, jos he edistäisivät tällaisten ”elämäntapasaamelaisten” leirejä maassaan, lisäisihän se Saamenmaan kansainvälistä tunnettavuutta, ja Iriadamanttien tavoin eläisivät ekologisessa ja henkisessä sovussa luonnon kanssa, kuin saamelaiset konsanaan. Kansalaisuutta näille vierailijoille ei luonnollisestikaan voitaisi myöntää.

* * *

Vaikka siltä tuntuisikin ja vaikka näin voidaan väittää, en missään nimessä suhtaudu vihamielisesti saamelaisiin tai heidän oikeuksiinsa, päinvastoin. Olen tällä kirjoituksella halunnut herättä kysymyksen halutaanko asioiden ajautuvan saamelaisen valtion syntymiseen? Halutaanko edes mennä saamelaisen rinnakkaisen puolivaltiojärjestelmän syntymiseen? Eikö saamelaisten etuja voisi turvata ja heidän olojaan kehittää muuten, luomatta tällaista rakennelmaa?

Henkilökohtaisesti en ole lainkaan varma siitä että on kovinkaan hyvä kehittää ja ajaa asioita siihen suuntaan että etniset rajat syvenevät, että monikulttuurisuuden ihanteen tilalle nousee moniryhmäisen yhteiskunnan malli, jossa monikulttuurinen ja monikansallinen yhtenäinen kansallisvaltio korvataan etnistä jakoa edustavalla rinnakkaisten ja päällekkäisten ryhmäkohtaisten valtionomaisten laitosten järjestelmällä. Puhumattakaan siitä, että Pohjoiskalotille muodostuisi etniseltä pohjalta rotusortopolitiikkaan perustuva valtio.

Minua huolestuttaa ennen kaikkea se, että rajat ylittävää saamelaista autonomista valtionmuodostelmaa rakennetaan niin kuin alueella ei olisi muuta väestöä lainkaan. Se on utopinen hanke, ja sellaisista ei hyvä seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti